10.1.2017

Värioppi

Valo

Mitä on valo?

Valo on värien kokemisen edellytys ilman sitä emme voi nähdä värejä. Valon laadusta riippuu minkälaisina koemme ympäristömme värit. Alun perin aurinkokuntamme valo on lähtöihin auringosta. Luonnollisimmassa muodossaan se on auringonpaisteena ja yleensä päivänvalona. Me koemme auringon säteet erilaisina sen mukaan, kuinka pitkän matkan ne joutuvat kulkemaan ilmakehässä. Auringon nousun ja laskun aikana tuo matka on huomattavasti pitempi kuin keskipäivällä. Aamulla ja illalla koemme sein valon  punertavana, keskipäivällä taas havaitsemme taivaansinisen, joka on sitä kirkkaampi mitä pölyttömämpää ja vesipisaroista vapaampaa ilma on. Valo kohtaa maan tasaisena virtana valaisten myös suoranaiselta auringonvalolta varjoon jäävät kohdat. Tämän voi havaita talvella verrattaessa hangen valo-ja varjopaikkoja. Suoran auringonvalon valaisemat pinnat koetaan varjokohtia kellertävämpiä. Eräänlaisen keskiarvon muodostaa tasaisen ohuehkon pilvipeitteen läpi tuleva valo, jota pidetään päivänvalovertailukohteena. Myös kuu heijastaa osan auringolta saamastaan valosta maapallolle. Sen heikossa valossa voidaan kokea varsin niukasti sävyjä. Valo on aaltoliikeenä etenevää sähkömagnettista säteilyä. Säteilyssä jokaista värisävyä vastaa oma aallonpituutensa. Emme voi nähdä sellaista värisävyä, jota vastaavaa aallonpituutta ei ole valonlähteen säteilemässä valossa. Näkyvää valoa lähinnä lyhytaaltoisempi säteily on ultraviolettisäteilyä ja lähinnä pitkäkestoisempi infrapunasäteilyä.

Spektri

Spetrillä tarkoitetaan sateenkaaressa nähtävää päivänvalon kirjoa jolloin nähdään kaikki sävyt. Kirjo voidaan muodostaa antamalla yhdensuuntaisen valonsäteiden kimpun kulkea prisman läpi. Tällöin pitkäaaltoisimmat punaiset valonsäteet taittuvat vähiten ja violetin väriset lyhyimmät eniten. Muut kirjosävyt asettuvat niiden välille jatkuvasti muuttuvana sävynauhana. Se havaitaan selvästi, kun taustaksi asetettu valkoinen pinta sävyttyy kirjoväreihin.

Väriaisti

Näköelinten kykyä tulkita eri aalonpituuksien aiheuttamat aistimuserot eri värenä kutsutaan väriaistiksi. Verkkokalvon sävyllisiä aistimuksia välittävissä tappisoluissa oletetaan olevan kolmenlaista väriherkkää ainetta. Niistä yksi on herkkä punaoranssille, yksi violetille ja yksi turkoosinvihreälle. Kun verkkokalvolle ohjautuu valoa, väriherkät aineet reagoivat eri tavoin. Jos jokainen niistä ärtyy yhtä paljon, on seurauksena valkoinen tai harmaa. Ihminen jolla on terve näköaisti, kykenee erottamaan toisistaan noin 160 eri värisävyä. Kun otetaan huomioon jokaisen sävyn voimakkuuden ja vaaleuden vaihtelut, pystyy värierotteluun harjaantunut henkilö erottamaan toisistaan jopa satojatuhansia eri värejä. Harjaantumattomalla taas vastaava luku on parikymmentätuhatta.



Värisokeus


Värisokeus on perinnöllistä eikä se ole parannettavissa. Miehistä noin 8% on värisokeita ja naisista 0,5%. Vaikka naisilla ilmenee värisokeutta harvoin he kuitenkin toimivat perintötekijöiden kantajina. Värisokeuden luonne ja haitta-aste on riippuvainen siitä, minkä väriärsytystyypin kohdalla toiminnan vajavuutta esiintyy. Lievin värisokeuden muoto on trikromaattinen anomalia. Siinä jokin väriaistin perustekijöistä on vajaatoimintainen. Lievissä tapauksissa trikromaattinen anomalia ei vaikuta juuri lainkaan värinerottelukykyyn. Vaikeimmissa tapauksissa haittavaikutukset ovat suuret. Dikromaattinen väriaisti on henkilöillä, joilta puuttuu verkkokalvosta väriärsytyksiä vastaanottavin näkösolujen joukosta oranssi-, violetti-tai viherherkät tappisolut. Ensiksi mainittujen puutteessa on kyseessä protanopia, toisessa tapauksessa tritanopia ja kolmannessa deuteranopia. Nimitys dikromaattinen väriaisti johtuu siitä, että jokainen väriaistimus syntyy kahden tappisolutyypin toiminnan tuloksena ja on niiden yhteisvaikutuksen mukaisesti vääristynyt normaaliaistimukseen nähden. Koska sekä protonopasia että deuteranopasia käsrivän on vaikea erottaa toisistaan punaoransseja ja vihertäviä värejä, nimitetään yhteisesti punavihersokeudeksi eli ksantokyanopsiaksi. Tritanopia ja triktomaattinen anomalia ovat erittäin harvinaisia. Mutta niitäkin harvinaisempi on täydellinen värisokeus, monokromasia eli akromatopsia.


Pigmentti

Se on värisävyä muodostava hienojakoinen jauhe, joka ei liukene sideaineisiin eikä liuotteisiin.

Väriaine


Se on väriä muodostava aine voi olla joko liukeneva väriaine tai pigmentti.

Sävy

Sävyjä on monenlaisia. On Kirjosävyt, komplementtisävyt, purppurasävyt, pääsävyt, täydennyssävyt sekä vastasävyt. Sävy on kirjo- ja purppuraväreille ominainen värin ominaisuus, joka on riippuvainen silmän saaman energiasäteilyn valtaallonpituudesta. Kirjosävyt ovat päivänvalon kirjon sisältämät sävyt. Purppura sävyt ovat väriympyrän sävyjä jotka aistitaan kun silmään sattuu samanaikaisesti kirjon lyhyt- ja pitkäaaltoisinta säteilyä. Pääsävyt ovat oranssi, punainen, turkoosi, vihreä ja keltainen. Vastasävyt ovat sävyjä jotka sijaitsevat väriympyrässä samalla halkaisijalla.

Vivahde

Se on pieni poikkeama nimeltä mainitusta väristä tai värisävystä ilmoitettuun suuntaan. Kun puhutaan jokin värin vivahteesta yleisluontoisesti, tarkoitetaan, ellei toisin mainita, kaikkia lähtövärin vivahdemahdollisuuksia.

 Väriympyrä














Kylmätvärit


Kylmät värit ovat värejä, jotka voivat aiheuttaa kylän tuntemuksen. Niitä ovat neutraalihalkaisijan puolittaman väriympyrän kylmään puoliskoon kuuluvat, erityisesto siniseen vivahtavat värit.
Kuvatulos haulle kylmä hiusväri

Lämpimät värit

Ne ovat värejä jotka voivat aiheuttaa lämpimän tuntemuksen. Niitä ovat neutraalihalkaisijan puolittaman väriympyrän lämpimään puoliskoon kuuluvat erityisesti oranssiin vivahtavat värit.
Kuvatulos haulle lämmin hiusväri

Pastellivärit

Ne ovat erittäin valkopitoisia ja täysin mustuudesta vapaita värejä.

Kuvatulos haulle  hiusväriL

Murretut värit

Se syntyy sekoittamalla puhtaaseen väriin sen vastaväriä tai mustaa väriä.




mitkä värit ovat olleet eri ikäkausina lempivärejäsi?

En hirveän tarkkaan muista kovin pitkälle mutta ainakin ala-asteikäisenä lempivärini oli vaaleansininen ja jossakin vaiheessa eri vaaleanpunaisen ja violetin sävyt ja teini ikäisenä lempivärini oli jonkin aikaa musta. Minulla ei aina ole ollut tiettyjä lempivärejä.

Mitkä ovat lempivärejäsi nyt?

Tällä hetkellä lempivärejäni ovat pääsääntöisesti eri vaaleanpunaisen sävyt ja pinkki. Toki tykkään myös eri punaisen ja violetin sävyistä paljon.

Mitä lempivärisi symboloivat värioppi monisteen ja/ tai muiden löytämäsi tietolähteiden perusteella?


Punainen

Se ärsyttää ja järkyttää henkistä tasapainoa. Sen energialla on voimakas vaikutus taimen kasvuun ja sen on todettu kiihdyttävän myös alhaista kehitysastetta edustavien eläinten kasvua. Se kohottaa hormoni- ja sukupuolitoimintaa, tervehdyttää haavoja ja nimenomaan valona vaikuttaa myönteisesti auringon polttaman ihon, tulehduksen ja reumatismin hoidossa. Se kohottaa verenpainetta ja nopeuttaa valtimonlyöntejä, mutta jonkin ajan kuluttua saattaa ilmetä vastavaikutus. Punainen tarjoaa hyvän ilmapiirin ideoiden syntymiselle, mutta ei niiden kehittämiselle.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti